Satu Immonen - vapauteenkurkottajan näpinöintejä Tietoa jotta tietäisimme, avoimuutta jotta silmämme aukenisivat, vapautta jotta eläisimme

Olisihan se kauheaa, jos työtön ei syrjäytyisikään!

Päättäjille on todella tärkeää, että työttömät syrjäytyvät. Aina pitää olla jokin porukka olemassa, jota voi osoittaa sormella ja ruoskia. Jos syrjäytymisestä oltaisiin ihan oikeasti huolestuneita syrjäytyvien elämänlaadun ja mielenterveyden takia, työkkärin ja sossun henkilökunnan tehtäviin kuuluisi auttaa työtöntä, joka todennäköisesti syrjäytyisi, löytämään elämäänsä mielekästä tekemistä. Nythän heidän tehtävänään on vain nöyryyttää asiakkaitaan sen sijaan, että oikeasti auttaisivat.

 

Jos syrjäytyneelle löytyisi jotakin mielekästä tekemistä, hän ei olisi enää syrjäytynyt. Jatkuvan paskaduunintyrkytyksen* ja tarpeettomien kurssien tuputuksen lisäksi tai sijaan voitaisiin opastaa ihmisiä hakeutumaan erilaisiin elämää rikastuttaviin ja yksilöä kehittäviin harrastuksiin, kuten vaikkapa junioriurheilun vetämiseen tai järjestötyön pariin. Moni osaa hakeutua tällaisiin itse, mutta eivät kaikki. Syrjäytyneistä kaikkein pahimmassa jamassa ovat ne, joilla ei ole sen enempää ystäviä kuin mitään sellaista aktiviteettiakaan, jonka takia lähteä edes kerran viikossa ulos. [*paskaduuni = palkkaukseltaan tai työoloiltaan luokattoman huono työ]

 

Vaikka tällaisesta opastamisesta saattaisi aiheutua yhteiskunnalle lisäkuluja, säästettäisiin toisaalta terveydenhuoltomenoissa sekä vähennettäisiin itsemurhien määrää. Täytyy myös muistaa, että yksikään peruuttamattomasti mielenterveytensä menettänyt tai jopa kuollut ihminen ei tule enää koskaan tuottamaan verotuloja. Mitä useammin ja mitä nuorempana poistutaan pysyvästi työvoimasta, sitä vähemmän tuodaan työpanosta yhteiskuntaan ja maksetaan tuloveroja. Tämän luulisi tajuavan sellainenkin, joka ei tuota inhimillistä kärsimystä pysty ymmärtämään.

 

 

“Mutta ei siellä työkkärissä ole aikaa auttaa ketään!”

 

Kuinka hyvää työvoimaa pitkään syrjäytyneinä olleet ovat? Onko yhteiskunnalla varaa menettää potentiaalinen työvoima vai olisiko parempi, jos kaikkia työttömiä autettaisiin pysymään työkunnossa tai kehittymään joillakin elämän osa-alueilla?

 

Työvoimatoimiston tulisi keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä eli työn välittämiseen. Nykyisellään työtä ei ehditä välittää kovinkaan paljon, koska aikaa menee kaikenlaisten selvityspyyntölomakkeiden lähettämiseen työnhakijoille sekä tietysti myös selvitysten käsittelyyn ja tiedon välittämiseen Kelaan ym. Hoidetaan siis paljon monenlaista paperinpyöritystä sen sijaan, että ehdotettaisiin työtä hakijoille. Aikaa olisi työnvälitykseenkin, jos turhaa paperinpyöritystä vähennettäisiin.

 

Toissijaisesti työkkäri voisi keskittyä työvoiman työkunnon ylläpitämiseen. Kyllä, tähänkin löytyy helposti aikaa, kun ajatellaan, että hyvin palveltu ja tyytyväinen asiakas todennäköisesti motivoituu ja hoitaa hommansa sovitusti sekä palaa asiakkaaksi yhä harvemmin. Työvoimaa neuvontatehtäviin saisi palkattua esimerkiksi niillä varoilla, joilla nyt pyöritetään tarpeettomia työkkärikursseja.

 

Työttömäksi joutunut on jo kokenut jonkinlaisen romahduksen ja kaipaa apua, rohkaisua ja innostamista. Jos uutta työtä ei ole helposti löydettävissä, työtöntä tulisi auttaa löytämään itselleen muuta mielekästä tekemistä. Mielekkyys on tässä tärkeä asia, sillä mielekkäistä asioista ihminen oppii eniten. Ja toisaalta kaikkia taitoja ei saa koulutuksesta tai kursseilta. Esim. ihmissuhde-, projektityö- tai ryhmätyöskentelytaitoja tai kielitaitoa oppii paljon paremmin mielekkäiden harrastusten kautta kuin kirjoista tenttimällä tai pakkokursseja käymällä.

 

Monenlainen harrastaminen luo kontakteja ja pitää mielenterveyttä yllä, myös työkunto säilyy. Toisin kuin työvoimahallinnossa kuvitellaan, harrastukset, opiskelu ja vapaaehtoistyö eivät estä työtöntä työllistymästä. Päinvastoin, ne avaavat useita ovia työelämään ja osoittavat työnantajallekin merkkejä aktiivisuudesta sohvallalojumisen sijaan. 90-luvulta peräisin oleva käsitys, että vain pelkästään työtä odotteleva työtön, joka ei tee yhtään mitään, voi saada työtä, pitäisi jo vihdoin kuopata.

 

Olisi myös työnantajien etu, jos olisi mahdollisimman paljon oikeasti työkykyistä porukkaa tarjolla, josta olisi enemmän valinnanvaraa valita työntekijöitä. Jostain syystä on kuviteltu, että työnantajille on kaikkein eniten etua siitä, että työttömiä on mahdollisimman paljon ja mahdollisimman moni heistä on ajettu puolustuskyvyttömään tilaan, selkä seinää vasten. Eivätpähän ole sitten vaatimassa mitään, ihan pelkästä työnilosta jo tappelevat työpaikoista. Voi huokaus.

 

 

Lisääntyvätkö työpaikat sitä mukaa mitä tehokkaammin työttömien mielenterveys murskataan?

 

Työttömäksi jääneestä ei olla kiinnostuneita yhteiskunnan jäsenenä muutoin kuin sylkykuppina. Työttömiä on helppoa leimata laiskureiksi, juopoiksi, kaiken pahan aluksi ja juureksi. Kaikki verorahatkin menevät joidenkin tulkintojen mukaan työttömien syöttämiseen ja varsinkin juottamiseen. Jotta työllisillä veromaksajilla olisi hyvä olo, tulee työttömiä tietenkin syrjiä mahdollisimman paljon. Tähän perustuvat myös työvoimaviranomaisten ja sosiaalitoimen pyrkimykset, sillä pitäähän toteuttaa sellaista politiikkaa, millaista suurin joukko veronmaksajista ja äänestäjistä haluaa. Kyllä, ne umpiluupäät on ihan oikeasti äänestetty sinne eduskuntaan, ja suurin osa heidän äänestäjistään on nimenomaan näitä työllisiä veronmaksajia.

 

Auttamisen sijaan työvoimatoimiston tärkeimpänä tehtävänä näyttää nykyisellään olevan työttömän rankaiseminen ja itsetunnon musertaminen. Mitä useammin joutuu karenssiin ja mitä useammin työtön saa kuulla olevansa yhteiskunnan suurin luuseri, joka ei ikinä tule olemaan yhteiskuntakelpoinen, sitä varmempia voidaan olla tulevista mielenterveysongelmista. Mielestäni tällainen kohtelu on epäoikeudenmukaista, jo lyödyn lyömistä, mitä yleisesti pidettäneen tuomittavana – missä tahansa muussa yhteydessä. Työttömyys sitä paitsi harvoin johtuu ihmisestä itsestään, vaan yleensä syynä on se, että työpaikkoja ei ole riittävästi. Olisi äärimmäisen mahtavaa, jos suuri enemmistö oivaltaisi, että työpaikat eivät lisäänny työttömiä piinaamalla – eivät, vaikka joka ikinen työtön ihan konkreettisesti ruoskittaisiin jok’ikinen päivä.

 

Vaikka emme itse henkilökohtaisesti varsinaisesti syrjisi ihmisiä, olemme kuitenkin mukana siinä hyväksymällä tällaisen. Hyväksymme monella tavalla: äänestämme eduskuntaan filatoveja ja risikkoja, vaikenemme epäkohdista, emme vaadi työväenliikettä puolustamaan myös työttömien ja pätkätyöläisten oikeuksia jne. Luulisi, että työväeltä löytyisi sen verran solidaarisuutta, että myös työtöntä vähemmistöä haluttaisiin puolustaa sen sijaan, että heitä haluttaisiin syrjiä. Pitäisi ymmärtää, että työttömätkin ovat työväkeä ja että pitäisi yhdessä puolustaa koko työväen asioita, ei vain sen suurimman osan, joka sattuu olemaan niin onnekkaassa asemassa, että työtä riittää.

 

Keskustelun pitäisi jo siirtyä pois työttömistä työpaikkojen luomista kohti.

 

Millä tavalla sinä lisäisit työtä ja työpaikkoja? Entä miten ajattelet olevasi jatkossa osallistumatta työttömien piiskaamisen tukemiseen?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Mitä syrjäytyminen tarkasti ottaen on?

Juha Korhonen

K: Mitä on syrjäytyminen?
V: Sitä, minkä minäkin koin kun olin n. vuoden verran kotona aikaani kuluttamassa ja ihmettelemässä. Mökkihöperöksi minä siinä muutuin. Ihan oudolta tuntui kun yritti puhua ihmisten kanssa, ja varmasti kuullostin aivan uppopimeältä vielä ensimmäiset pari päivää sen jälkeen kun kömmin luolastani ulos...
Onneksi eräs typerä kurssi pakotti minut kuukauden palkattomaan 'työharjoitteluun', mikä sitten jatkui (hitusen haiskahtavana) duunina sen jälkeen. Ei mikään ihanneduuni, mutta onneksi minulla ei ole lainoja maksettavana! Pärjäilee sillä juuri ja juuri.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Olen jo useammassakin blogissa sanonut, että mielestäni sana syrjäytynyt on vihapuhetta. Elämästä on syrjäytynyt vasta, kun on kuollut. Sitä ennen on ongelmia, joihin etsitään ja löydetään ratkaisuja.

Ongelma tässä on niin kun blogisti kirjoittaa, että "keskustelun pitäisi jo siirtyä pois työttömistä työpaikkojen luomista kohti". Jos on mielekästä työtä, mielekkäällä palkalla työttömiä on varmasti paljon vähemmän. Muuten sana mielekäs on pari sanalle motivaatio.

ulf fallenius

Kyllä voi syrjäytyä yhteiskunnasta vaikka ei ole työtön.Itse olen pienyrittäjä ja en tunne mitään yhteistä säveltä meidän yhteiskunnan kanssa vaan enemmänkin on tunne että elää täysin sivustakatsojana.Mutta ei tälläinenkään syrjäytyminen ole paha asia koska siinä oppii todellakin seistä omilla jaloillaan kun jo heti tietää että yhteiskunta ei voi auttaa millään tavalla.

Toimituksen poiminnat